Lapsen psykologinen arviointi voi joskus kohdata haasteita, jos lapsi ei halua tai kykene tekemään yhteistyötä psykologin kanssa. Tilanne huolestuttaa ymmärrettävästi vanhempia, mutta se on itse asiassa melko yleinen osa prosessia. Tärkeintä on ymmärtää, että lapsen yhteistyöhalukkuus vaihtelee monien tekijöiden mukaan ja että ammattilaiset ovat varautuneet tällaisiin tilanteisiin.
Psykologin tutkimus on tärkeä osa lapsen kokonaisvaltaista terveydenhuoltoa ja sen onnistuminen riippuu usein siitä, miten turvalliseksi ja ymmärretyksi lapsi kokee olonsa. Kun lapsi ei tee yhteistyötä, se ei tarkoita automaattisesti tutkimuksen epäonnistumista, vaan pikemminkin sitä, että tarvitaan erilaisia lähestymistapoja ja kärsivällisyyttä.
Miksi lapsi ei tee yhteistyötä psykologin tutkimuksessa?
Lapsi ei tee yhteistyötä psykologin tutkimuksessa useimmiten pelon, ahdistuksen tai epävarmuuden vuoksi. Vieraan aikuisen kanssa puhuminen vaikeista asioista voi tuntua pelottavalta, ja lapsi saattaa kokea tutkimustilanteen uhkaavana tai epämukavana.
Ikä vaikuttaa merkittävästi lapsen kykyyn ymmärtää tilannetta ja osallistua tutkimukseen. Pienet lapset eivät välttämättä ymmärrä, miksi heidän täytyy vastata kysymyksiin tai tehdä tehtäviä tuntemattoman henkilön kanssa. Kouluikäiset lapset voivat puolestaan pelätä, että he antavat ”vääriä” vastauksia tai että heidän sanomisensa kerrotaan muille.
Myös lapsen aiemmat kokemukset terveydenhuollosta vaikuttavat yhteistyöhalukkuuteen. Jos lapsi on kokenut epämiellyttäviä tilanteita lääkärin vastaanotolla, hän saattaa yhdistää psykologin tutkimuksen samanlaisiin kokemuksiin. Lisäksi lapsen käyttäytyminen voi olla keino suojata itseään emotionaalisesti haastavassa tilanteessa.
Mitä tapahtuu, jos lapsi kieltäytyy psykologin tutkimuksesta?
Jos lapsi kieltäytyy psykologin tutkimuksesta, ammattilainen yleensä siirtää tutkimusta myöhempään ajankohtaan tai muuttaa lähestymistapaa. Tutkimusta ei koskaan pakoteta, sillä se voisi vahingoittaa lasta ja vaarantaa luottamuksen rakentumisen.
Psykologi saattaa ehdottaa useita vaihtoehtoja tilanteen ratkaisemiseksi. Ensimmäinen vaihtoehto on antaa lapselle aikaa totutella ympäristöön ja psykologiin ennen varsinaisen tutkimuksen aloittamista. Tämä voi tarkoittaa lyhyitä tutustumiskäyntejä, joiden aikana lapsi voi leikkiä tai jutella rennommin.
Toinen mahdollisuus on muuttaa tutkimuksen muotoa. Sen sijaan, että lapsi istuisi pöydän ääressä vastaamassa kysymyksiin, psykologi voi käyttää leikkiä, piirtämistä tai muita lapsen ikätasolle sopivia menetelmiä. Joissakin tapauksissa tutkimus voidaan toteuttaa osittain vanhempien haastattelun ja havainnoinnin avulla.
Miten vanhemmat voivat auttaa lasta tekemään yhteistyötä?
Vanhemmat voivat auttaa lasta tekemään yhteistyötä psykologin tutkimuksessa valmistamalla lasta etukäteen ja luomalla tilanteesta myönteisen kuvan. Tärkeintä on puhua lapselle rehellisesti mutta ikätasoisesti siitä, mitä tutkimuksessa tapahtuu ja miksi se tehdään.
Ennen tutkimusta vanhemmat voivat kertoa lapselle, että psykologi on aikuinen, joka auttaa lapsia ja perheitä. Lapselle voi selittää, että psykologi haluaa oppia tuntemaan hänet paremmin ja että tutkimus sisältää keskustelua, leikkiä tai piirtämistä. On tärkeää korostaa, että lapsella ei ole ”oikeita” tai ”vääriä” vastauksia.
Vanhempien oma asenne vaikuttaa merkittävästi lapsen suhtautumiseen. Jos vanhemmat ovat hermostuneita tai huolestuneita, lapsi aistii sen helposti. Rauhallinen ja myönteinen asenne auttaa lasta tuntemaan olonsa turvallisemmaksi. Vanhemmat voivat myös sopia psykologin kanssa etukäteen, miten he voivat tarvittaessa olla läsnä tukemassa lasta.
Tutkimuspäivänä on hyvä varmistaa, että lapsi on levännyt ja syönyt riittävästi. Stressaavia tilanteita ennen tutkimusta tulisi välttää, ja lapselle voi antaa mukaan tutun lelun tai esineen turvallisuuden tunteen vahvistamiseksi. Vanhempien tulisi myös muistaa, että yhteistyökyvyttömyys ei ole lapsen syy, vaan normaali reaktio uuteen ja mahdollisesti pelottavaan tilanteeseen.