Psykoterapia

Psykoterapia on kahden tai useamman ihmisen vuorovaikutteista työskentelyä, jonka tavoitteena on lisätä ymmärrystä käsiteltävistä asioista, mielistä ja vuorovaikutuksesta.

Psykoterapia on tutkitusti tehokas ja vaikuttava hoitomuoto monenlaisiin psyykkisiin häiriöihin, kuten esimerkiksi ahdistukseen, masennukseen tai syömishäiriöihin. Psykoterapian tarkoituksena on hyvinvoinnin vahvistaminen sekä elämää haittaavien oireiden ja psyykkisen kärsimyksen lieventäminen.

Psykoterapia perustuu asiakkaan ja psykoterapeutin yhteiseen tutkimiseen ja toimintaan. Psykoterapiassa asiakkaan tehtävänä on harjoitella havainnoimaan sekä ilmaisemaan itseään ja mieltään, jotta yhteinen tutkiminen psykoterapiassa tulee mahdolliseksi. Psykoterapeutin tehtävänä on huolehtia riittävän turvallisesta ja luottamuksellisesta hoitosuhteesta, jotta kaikenlaisten asioiden ja ilmiöiden käsitteleminen voisi tulla mahdolliseksi. Psykoterapioiden viitekehyksestä ja muodoista riippumatta työskentelyssä tavoitellaan havainnoivan suhteen rakentumista itseen ja ymmärryksen lisääntymistä itsestä, toisista ja yhteisestä vuorovaikutuksesta. Psykoterapia perustuu keskusteluun, mutta keskustelun tukena voidaan käyttää luovia menetelmiä, kuten piirtämistä, musiikkia, kirjoittamista tai vaikkapa kehollisia harjoituksia.

Perheterapia on yksi psykoterapian muoto, jossa voidaan tutkia ja hoitaa koko perheen vuorovaikutusta tai yksittäisen perheenjäsenen psyykkisiä häiriöitä ja lieventää siitä heijastuvaa kärsimystä. Perheterapiassa hoidetaan jokaista perheenjäsentä sekä koko perhettä. Perheterapian tarkoituksena on vahvistaa perheen voimavaroja ja myönteistä vuorovaikutusta, jonka seurauksena mahdollinen ongelmia ylläpitävä vuorovaikutus perheen sisällä muuttuu toisia kunnioittavaksi ja arvostavaksi kohtaamisiksi.

Perheterapiassa perheen ja suvun historiaa ei ole mahdollista muuttaa, mutta terapiassa yhteinen historia voi tulla uudella tavalla ymmärretyksi mm. ylisukupolvisten taakkojen tutkimisen myötä. Tämän seurauksena laaja-alainen vuorovaikutus voi rakentua myönteisemmäksi sekä ymmärrys itseä ja toisia kohtaan voi lisääntyä.

Perheterapia on tutkitusti tehokas hoitomuoto esimerkiksi masennuksen, käytös- ja mielialahäiriöiden, päihdehäiriöiden ja syömishäiriöiden hoidossa. Perheterapiaa voidaan hyödyntää myös yksilöhoidon rinnalla vahvistamassa hoidon vaikuttavuutta.

Perheterapiatapaamisia voidaan toteuttaa monenlaisilla kokoonpanoilla perheen tarpeista ja toiveista riippuen. Perheterapiassa keskustelun tukena voidaan käyttää myös luovia menetelmiä, kuten leikkimistä, kirjoittamista ja kehollisia harjoituksia.

Pariterapia on psykoterapian muoto, jossa voidaan vahvistaa suhteen hyvinvointia tai hoitaa suhteessa ilmeneviä haasteita. Pariterapiassa voidaan tutkia yhdessä suhteen vuorovaikutusta, tunneyhteyttä ja yksilöiden yhteistä ymmärrystä. Pariterapiaan voi hakeutua missä vaiheessa suhdetta tahansa ja eläessä minkälaisessa suhdemuodossa tahansa. Työskentelyn tarpeet ja tavoitteet määritetään yksilöllisesti yhdessä jokaisen parin kanssa.

Pariterapiaa voidaan hyödyntää esimerkiksi suhteessa ilmenevien ongelmien ratkaisemisessa, yhteisen vuorovaikutuksen vahvistamiseksi tai kumppanilla ilmenevien psyykkisten oireiden lievittämisessä. Pariterapia on tutkitusti vaikuttava hoitomuoto esimerkiksi seksuaalisuuteen liittyvien ilmiöiden, eropohdintojen sekä psyykkisten ja päihdehäiriöiden hoidossa. Pariterapia on itselle tärkeän suhteen hoitamista, yhdessä haasteista selviämistä ja ymmärryksen lisääntymistä itsestä ja toisesta yhteisessä suhteessa.

Trauman hoidossa on Suomessa yleisesti käytössä kolmivaiheinen vaiheorientoitunut hoitomalli.

• Ensimmäiseen vaiheeseen (vakauttaminen ja oireiden lievittäminen) kuuluu mm. turvallisuuden varmistaminen, tunteiden ja impulssien säätely ja vakauttaminen, tiedonantaminen trauman vaikutuksista ja oireiden hallinnan opettelu, itsensä hoitaminen. Olennaista on opetella tunnistamaan omia vireystiloja ja opetella säätelemään niitä. Tärkeää on opetella myös olemaan läsnä nykyhetkessä, rakentaa luottamusta terapiasuhteessa ja riittävä tukiverkko arkeen.

• Terapian toisessa vaiheessa (traumamuistojen hoito) edetään häiritsevien kokemusten ja traumamuistojen käsittelyyn. Tämän vaiheen tärkein tavoite on ratkaista traumamuistoihin liittyvät pelot ja häpeä niin, että muistoilta suojaavat dissosiaatio-oireet tai vakavammassa tapauksessa rakenteellinen dissosiaatio käyvät tarpeettomiksi. Traumamuistojen käsittelyssä voidaan käyttää erilaisia traumapsykoterapeuttisia menetelmiä kuten EMDR tai erilaiset traumateoreettisesti sovelletut keholliset menetelmät ja tekniikat, kuten sensomotorinen psykoterapia.

• Terapian kolmannessa eli viimeisessä vaiheessa (persoonallisuuden integrointi, uudelleensuuntautuminen) keskitytään normaalielämään palaamiseen ja ihmissuhteisiin sekä surutyöhön. Tässä vaiheessa on muistamisen lisäksi tärkeää sisäistää traumatisaation merkitys omalle elämälle (trauman realisaatio), jotta esimerkiksi dissosioidut kokemukset ja persoonan osat voivat yhdentyä eheäksi kokonaisuudeksi (persoonallisuuden integrointi).

Terapia liukuu spiraalimaisesti näiden kolmen vaiheen välillä, vaiheesta toiseen ja usein palataan vakauttamiseen takaisin, jos traumamuistoja lähtee aktivoitumaan enemmän mitä niitä on mahdollista siinä hetkessä käsitellä ja integroida. Jos kyseessä on yksittäinen traumakokemus, ei vakauttavalle työskentelylle aina ole tarvetta ja silloin traumamuistojen käsittely on mahdollista hyvinkin nopeasti