Traumapsykoterapia voi tilapäisesti voimistaa oireita ennen kuin paraneminen alkaa näkyä. Tämä ei tarkoita, että terapia on epäonnistunut tai väärä valinta. Päinvastoin, oireiden tilapäinen voimistuminen on usein merkki siitä, että pitkään pinnan alla ollut materiaali alkaa nousta käsiteltäväksi. Alla käymme läpi, miksi näin tapahtuu, mitä oireita kannattaa seurata ja milloin on syytä pysähtyä.
Miksi oireet voivat tilapäisesti voimistua terapian alussa?
Traumapsykoterapian alussa oireet voivat voimistua, koska traumamuistot ja niihin liittyvät tunteet alkavat aktivoitua turvallisessa ympäristössä. Keho ja mieli ovat saattaneet vuosia pitää nämä kokemukset poissa tietoisuudesta suojautuakseen ylikuormitukselta. Kun terapia avaa tämän suojakerroksen, reaktiot voivat aluksi voimistua ennen kuin ne alkavat laantua.
Vaiheorientoituneessa traumapsykoterapiassa ensimmäinen vaihe on nimenomaan vakauttaminen ja turvallisuuden tunteen rakentaminen. Tässä vaiheessa ei vielä käydä läpi traumamuistoja, mutta jo pelkkä terapiasuhteen muodostuminen ja tietoisuuden lisääntyminen omista reaktioista voi herättää voimakkaita tunnekokemuksia. Ahdistus, ylivireys tai unettomuus saattavat lisääntyä juuri siksi, että hermoston vanha hälytystila aktivoituu uudelleen.
Kyse ei ole siitä, että terapia olisi vahingollista. Kyse on siitä, että hermosto harjoittelee uudenlaista tapaa kohdata se, mitä se on aiemmin välttänyt. Tämä prosessi vaatii aikaa ja hyvää yhteistyötä terapeutin kanssa.
Mitkä oireet ovat normaaleja ja mitkä vaativat huomiota?
Terapian alkuvaiheessa normaaleja tilapäisiä oireita ovat lisääntynyt ahdistus, univaikeudet, tunnekuohut terapiaistuntojen jälkeen sekä lievä ylivireys tai alivireys. Myös itsekriittisyyden hetkellinen voimistuminen tai muistojen pintaan nouseminen kuuluvat tyypilliseen prosessiin. Nämä oireet yleensä laantuvat muutamien päivien kuluessa istunnosta.
Huomiota vaativat oireet ovat luonteeltaan erilaisia. Jos koet jonkin seuraavista, on tärkeää kertoa siitä terapeutillesi välittömästi:
- Itsetuhoiset ajatukset tai impulssit
- Voimakas dissosiaatio, joka haittaa arjessa toimimista
- Täydellinen toimintakyvyn lamaantuminen useiksi päiviksi
- Alkoholin tai muiden aineiden käytön merkittävä lisääntyminen
- Tunne, että et enää pysy turvassa omassa kehossasi tai mielessäsi
Dissosiaatio-oireet, kuten irrallisuuden tunne itsestä tai ympäristöstä, voivat olla merkki siitä, että prosessi etenee liian nopeasti suhteessa hermostosi sietokykyyn. Tällöin terapian tahti on syytä arvioida uudelleen yhdessä terapeutin kanssa.
Kuinka kauan oireiden voimistuminen yleensä kestää?
Oireiden tilapäinen voimistuminen kestää tyypillisesti muutamasta päivästä muutamaan viikkoon terapian alkuvaiheessa. Yksittäisen istunnon jälkeen voimakkaampi tunnereaktio laantuu yleensä vuorokauden tai kahden kuluessa. Jos oireet jatkuvat pitkittyneesti ilman helpotusta, se on tärkeä signaali terapeutille.
Kokonaisparanemisen aikajana vaihtelee merkittävästi sen mukaan, onko kyseessä yksittäinen traumaattinen kokemus vai pitkäaikainen, esimerkiksi lapsuudessa alkanut kompleksinen traumatisoituminen. Kompleksisessa traumatisoitumisessa hoito etenee hitaammin, ja vakauttamisvaihe voi kestää kuukausia ennen kuin traumamuistojen varsinaiseen työstämiseen on turvallista siirtyä.
Tärkeintä on, että muistoihin ei edetä liian nopeasti. Hyvä traumaterapeutti seuraa jatkuvasti, miten hermostosi reagoi, ja säätää työskentelytahtia sen mukaan. Paraneminen ei tapahdu suoraviivaisesti, vaan prosessiin kuuluu sekä edistymisen hetkiä että raskaampia jaksoja.
Milloin traumapsykoterapia kannattaa keskeyttää tai tauottaa?
Traumapsykoterapia kannattaa keskeyttää tai tauottaa silloin, kun jatkaminen aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä eikä tilanne ole hallittavissa terapiaistuntojen välillä. Keskeyttäminen ei ole epäonnistuminen, vaan joskus viisain tapa suojata omaa hyvinvointia.
Tauottamista kannattaa harkita erityisesti seuraavissa tilanteissa:
- Elämässä on juuri tapahtunut kriisi, kuten läheisen menetys tai vakava sairaus, joka vie kaiken voimavaran
- Toimintakyky on laskenut niin paljon, että arjen perusasiat, kuten nukkuminen, syöminen ja työssäkäynti, eivät onnistu
- Turvallisuuden tunne on kadonnut kokonaan eikä vakauttamisharjoitukset auta
- Terapiasuhde ei tunnu turvalliselta tai luottamukselliselta
Tauon aikana ei tarvitse jäädä yksin. Lyhyempi tukikeskustelu, matalamman intensiteetin seuranta tai tiiviimpi yhteydenpito terapeutin kanssa voi olla sopiva väliratkaisu. Meillä Perhelääkärikeskus Leijonamielellä traumapsykoterapeutti Elina Lätti auttaa arvioimaan yhdessä, mikä tuki on kulloinkin oikea. Voit ottaa yhteyttä matalalla kynnyksellä osoitteeseen elina.latti@perhelaakarikeskus.fi ja kertoa tilanteestasi.